Minuuden teatteri

Comon vesilentokonehallin ja Giuseppe Sinigaglia -stadionin väliin sijoittuva Minuuden teatteri tutkii rakennusta ihmisen vertauskuvana. Sillä on rajat, sisäinen elämä ja suhteita ympäröivään kaupunkiin. Erillisyyden sijaan se etsii vastavuoroista paikkaa olemassa olevassa ympäristössään.

Keskimmäinen kehys avautuu kohti teatteria, jonne kävijät tulevat näyttämön kautta. Sisään astuva ihminen on sekä näyttelijä että yleisö, ja minuus asettuu huomion keskipisteeseen. Tyhjän keskuksen ympärillä rakennuksen kuusi mielen kehystä antavat tilallisen muodon älykkyyden eri kehityslinjoille; kohoavat tasot kuvaavat niiden kasvua ja kykyä omaksua muita näkökulmia.

Musiikki tarjoaa sommittelun perustan. Kapeneva ja avartuva näyttelyreitti ammentaa Verdin Requiemin Dies irae -osasta; La traviatan harmoniset intervallit ohjaavat stadionin julkisivuehdotusta. Nämä musiikin ja tietoisuuden arkkitehtoniset tulkinnat on kehitetty osana diplomityötä.